Cecilian tiara

Ehkä mikään kakkuihin liittyvä projekti ei ole ollut niin hermoja rassaavaa kuin tiarat. Olen tehnyt niitä marsipaanista, pikeeristä, sokerimassasta, you name it! Niitä on aina PAKKO valmistaa ainakin se kaksi kappaletta kerralla, sillä lähes poikkeuksetta ne napsahtavat jostain kohdasta rikki, vaikka kuinka kukkaa kämmenellä ja henkeä pidätellen yrität niitä kohdella. Tai sitten vika on tekijässä :) No, yksityiskohtainen näpertely ei ole koskaan ollut ihan niitä omia juttujani, ennemminkin sellainen taiteellinen suurpiirteisyys. Näin minä sen ainakin itselleni yritän selittää... :) 

Mutta. Kun ystävä tilaa kakun esikoistyttärelleen ja toiveena on tiara, niin eihän siitä voi kieltäytyä. Tällä kertaa muka kuvittelin pääseväni helpommalla ja pikeerillä pursottamisen sijaan ajattelin tehdä tiaran sokerimassapötkylöistä. Eihän tuo mikään maailman siroin kötöstys ole, mutta kai sen tiaraksi tunnistaa.

Pyörittelin valkoisesta sokerimassasta pötkylöitä, jotka taiteilin leivinpaperin päälle. Leivinpaperin alle laitoin tulostetun kuvan tiarasta, joka hieman (siis todella paljon) helpotti muotoilua. Liimasin kiekurat yhteen pikeerillä ja nostin koko hässäkän kuivumaan suihkepullon päälle. Siinä yön yli kuivuttuaan tiara oli siinä kunnossa, että sen uskalsi nostaa pöydälle jatkokäsittelyä varten. Kuka pikkuprinsessa haluaa tylsää, valkoista tiaraa? Ja tässä kohdassahan on lähestulkoon väistämätöntä, että jotain irtoaa. Silloin ei kannata panikoida, vaan liimata irronneet osat pikeerillä kiinni. 

Suihkautin tiaraan hopeista sprayväriä ja töpsöttelin vielä hopeaa tomuväriä lisäksi. Painoin muutaman erikokoisen hopeakuulan vielä lisäkoristeeksi.

Alustana on piparkakkureunainen, vaaleanpunaisesta sokerimassasta tehty lätkä. Yleensä suosin sokerimassaa koristeiden teossa, sillä se kuivuu marsipaania nopeammin. 

Koriste löysi paikkansa vaaleanpunaisen kakun päältä. Onnea vielä tätäkin kautta, pikku-Cecilia!